Holst, Gustav - The Planets; Enigma Variations - Litton, Andrew

On silmiinpistävää, että kaksi englantilaisen orkesterimusiikin todellista klassikkoa sävellettiin lyhyessä ajassa, noin viidentoista vuoden sisällä, viime vuosisadan vaihteessa. Edward Elgarin Enigma-muunnelmat ovat sekä hurmanneet että kiehtoneet kuulijoita ensiesityksestään vuonna 1899 lähtien. Neljässätoista huomattavan erilaisessa muunnelmassa Elgar osoittaa sävellystaitonsa luodessaan pienoismuotokuvia lähimmistä ystävistään, vaimostaan ja itsestään. Vuorotellen lempeitä, idyllisiä, myrskyisiä ja riehakkaita, kappaleet – jotka usein sulautuvat saumattomasti toisiinsa – muodostavat kuitenkin yhtenäisen kokonaisuuden, kuin maaseudulla viikonloppuna otetun ryhmäpotretin. Nimen arvoitukseen liittyen Elgar – joka rakasti arvoituksia – väitti, että teemaan "liittyi" toinen melodia, ja musiikkitieteilijät ovat etsineet vastausta siitä lähtien tuloksetta. Vuonna 1916 Gustav Holst sai valmiiksi toisen sarjan musiikillisia henkilöhahmoluonnoksia – seitsemän osan sarjan Planeetat. Näillä on vain vähän tekemistä tähtitieteen kanssa ja vielä vähemmän niiden roomalaisten jumaluuksien kanssa, joiden nimiä ne kantavat. Holst sai inspiraationsa astrologiasta, ja sarja käsittelee itse asiassa ihmisluonnetta planeettojen vaikutuksesta. Konsepti – kuten Elgarin variaatioissakin – tarjoaa erilaisia tunnelmia ja ilmaisuja, ja Holst hyödynsi näitä mahdollisuuksia täysimääräisesti partituurissaan.