Sharon Bezaly: Flute Concertos by Khachaturian & Rautavaara

Vuonna 1968 ranskalainen huilisti Jean-Pierre Rampal pyysi Khachaturianilta huilokonserttoa. Näyttää siltä, ??että säveltäjä, tajutessaan viulukonserttonsa saattavan osoittautua sopivaksi, ehdotti Rampalille viulukonserton transkriptiota ja antoi tälle vapaat kädet tarvittavien muutosten tekemiseen. Rampal muokkasi viuluosuuden kokonaan uudelleen, joten lopputulos ei ollut ainoastaan ??soittokelpoinen, vaan myös kuulosti idiomaattiselta huilulla. Niinpä hän päätti suosia partituurin henkeä kirjaimen sijaan tietyissä kohdissa. Rampal ehdotti myös kokonaan uutta kadenssia ensimmäiseen osaan. Orkesteriosuus sitä vastoin pysyi muuttumattomana.

Rautavaaran huilukonsertto on Gunillan ja Robert von Bahrin tilaustyö, ja se sävellettiin vuonna 1973. Gunilla von Bahr piti ensiesityksen Tukholmassa 4. toukokuuta 1974 Ruotsin radion sinfoniaorkesterin johdolla Stig Westerbergin johdolla. Alaotsikko ”Tuulten tanssii” lisättiin vasta vuonna 1996. Teosta voisi kuvailla yhdeksi kattavimmista huilulle koskaan sävelletyistä teoksista: alkuperäisessä versiossaan Rautavaara vaatii neljän eri huilun käyttöä – pikkolohuilun, ”normaalin” huilun, alttohuilun ja bassohuilun. Konserton valmistuttua säveltäjä muokkasi teosta täyttääkseen sitä innokkaiden huilistien pyynnöt. Tuloksena olevassa ”käytännöllisemmässä” versiossa bassohuilua sisältävät osiot (ensimmäisessä ja viimeisessä osassa) on kirjoitettu uudelleen alttohuilulle. Teoksessa on neljä erillistä osaa. Huolimatta epätyypillisten tekniikoiden nopeasta kehityksestä 1950-luvulta lähtien, Rautavaara suosii perinteistä soittotapaa ja välttää ”efektejä” lukuun ottamatta flat-tonguingia (kielen kärjen nopea lepatus tremoloa muistuttavan vaikutelman aikaansaamiseksi). Sävellys on melodista, ja huilu esittää lukuisia arabeskeja, jotka kuulostavat Debussyn Syrinxin ja Prélude à l’après-midi d’un faunen jälkeläisiltä. Harmoninen kieli on modaalista – lähes impressionistista – ja tuo ajoittain mieleen Olivier Messiaenin. Konsertto sisältää myös niin sanotun ”perturbaatiotekniikan”, joka on ollut yksi Rautavaaran musiikkityylin ominaispiirteistä 1970-luvulta lähtien: meditatiivista temaattista materiaalia häiritsevät dissonanttiset tärähdykset.

Sharon Bezaly, huilu

[1–3]
São Paulon sinfoniaorkesteri
Enrique Diemecke, kapellimestari

[4–11]
Lahden sinfoniaorkesteri
Dima Slobodeniouk, kapellimestari

1 x SACD-albumi