Schubert, Franz - 4 Sonatas for Violin & Piano - Häkkinen, Aapo

Bulgarialainen viulisti Zefira Valova valmistui kotikaupunkinsa Sofian kansallisesta musiikkiakatemiasta ennen erikoistumistaan ??barokkiviulun opintoihin Lucy van Daelin johdolla. Asuessaan vielä kotimaassaan, perustettuaan Bulgarian ainoan vuosittaisen vanhan musiikin festivaalin (Sofian barokkitaidefestivaali), hän on usein Helsingin barokkiorkesterin solisti ja vieraileva kapellimestari orkesterinjohtaja Aapo Häkkisen johdolla. Tällä kertaa Häkkinen vaihtaa kapellimestarilavan lempeän, sointuvan ja wieniläisvalmisteisen fortepianon ääreen vuodelta 1820 – se sopii ihanteellisesti käsillä olevaan ohjelmistoon. Yhdessä he muodostavat eloisan ja myötätuntoisen parivaljakon, jota näiden nuoruuden teosten soittaminen konsertissa vahvistaa. Franz Schubert (1797-1828) oli vasta 19-vuotias säveltäessään sonaattitrion keväällä 1816, mutta hänellä oli jo neljä sinfoniaa vyöllään sekä laulun mestariteoksia, kuten Gretchen am Spinnrade ja Erlkönig. Kuten niin suuri osa hänen musiikistaan, ne julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen, jolloin niille annettiin sekä harhaanjohtava opusnumero (Op. 137) että jopa nimi, sillä pienimuotoinen 'sonatiini'-nimitys osoittaa vain vähän kunnioitusta Schubertin mielikuvituksen mittakaavalle ja muodonkäytölle. Teknisellä tasolla kappaleiden kolmikko sopii molempien instrumenttien amatöörisoittajille, vaikkakin pianistille vaativampi. Tämä suhteellisen helppo toteutus ei välttämättä peitä kokoelman toisen teoksen, D385, hurmioituneita melodioita tai sen syvästi tuntuvia harmonioita, jotka huipentuvat elegiseen finaaliin. Myrskyisässä Erlkönig-sävellajissa g-mollissa sävelletty D408 kääntää kuulijan korvan Beethovenin puoleen, vaikka ytimekäs alkumelodia puhuu selvästi Schubertin äänellä. Kaikki nämä kolme 'sonatiinia' jäävät kuitenkin jonkin verran seuraavan vuoden, vuoden 1817 kesän, sonaatin D574 varjoon, joka on yksi Schubertin nuoruuden inspiroivimmista tuotannoista.