Richard Wagner: Die Walkure

Solistit: 
Erin Caves, Kirsten Blanck, Catherine Foster
Orkesteri, kuoro: 
Staatskapelle Weimar
Kapellimestari: 
Carl St.Clair
Ohjaaja: 
Michael Schulz

”Vapaa ihminen on oman kohtalonsa luoja” Richard Wagnerin Nibelungin sormus heijastaa säveltäjän omaelämäkertaa yhtä lailla kuin hänen aikansa poliittista kuohuntaa. Teoksen edetessä toinen hahmo nousi yhtä tärkeäksi kuin sankari Siegfried, jumala Wotan, Wagnerin ajatusten äänitorvi. ”Hän on täsmälleen kuten me: hän on nykypäivän älyllisen tietoisuuden summa, kun taas Siegfried on se, mitä toivomme tulevaisuuden ihmisen olevan, mutta jota emme voi muovata, ja jonka on luotava itsensä meidän tuhoamisemme kautta!” Oma tuhomme onnellisemman tulevaisuuden perustana? Wagner puki tämän herkuleanisen tehtävän musiikillisesti leviävään, kimaltelevaan leitmotivien verkkoon (Die Walküressä on noin 20 erillistä motiivia). Dramaturgisesti Das Rheingoldin keskustelutyyli antaa tilaa porvarillisen tragedian sävyille: insestinen intohimo, useampi kuin yksi syvään juurtunut aviollinen vihamielisyys ja paljon puhetta, paljon itsensä oikeuttamista kertauksen muodossa. Tämä tetralogian ensimmäinen päivä (Das Rheingold on ”alustava ilta”) oli Wagnerin vaimon Cosiman mielestä epäilemättä ”liikuttavin ja traagisin” kaikista Wagnerin teoksista, kuten hän kirjoitti päiväkirjaansa 31. elokuuta 1873. Die Walküren teksti valmistui 1. heinäkuuta 1852, ja partituuri valmistui maaliskuun lopussa 1856. Wagnerin antelias ystävä (ja tuleva appi) Franz Liszt auttoi häntä taloudellisesti, ja Wagner lähti lepäämään työstään Genevenjärven rannalle.