Richard Wagner: Die Walkure

”Weimar hurmaa kapellimestarin ja koko orkesterin seisovilla suosionosoituksilla.” Süddeutsche Zeitung

”Vapaa ihminen on oman kohtalonsa luoja.” Richard Wagnerin Nibelungin sormus heijastaa säveltäjän omaelämäkertaa yhtä lailla kuin aikansa poliittista kuohuntaa. Teoksen edetessä toinen hahmo nousi yhtä tärkeäksi kuin sankari Siegfried, jumala Wotan, Wagnerin ajatusten äänitorvi.

”Hän on täsmälleen kuten me: hän on nykyisen älyllisen tietoisuuden summa, kun taas Siegfried on se, mitä toivomme tulevaisuuden ihmisen olevan, mutta jota emme voi muovata, vaan jonka on luotava itse.” ”Hän on täsmälleen kuten me: hän on nykypäivän älyllisen tietoisuuden summa, kun taas Siegfried on se, mitä toivomme tulevaisuuden ihmisen olevan, mutta jota emme voi muovata, ja jonka on luotava itsensä meidän tuhoamisellamme!” Oma tuhomme onnellisemman tulevaisuuden perustana?

Wagner puki tämän herkuleanisen tehtävän musiikillisesti leviävään, kimaltelevaan leitmotivien verkkoon (Die Walküressä on noin 20 erillistä motiivia). Dramaturgisesti Das Rheingoldin keskustelutyyli

väistyy porvarillisen tragedian sävyn tieltä: insestinen intohimo, useampi kuin yksi syvään juurtunut aviollinen vihamielisyys ja paljon puhetta, paljon itsensä oikeuttamista kertauksen muodossa. Tämä tetralogian ensimmäinen päivä (Das Rheingold on ”alustava ilta”) oli epäilemättä ”liikuttavin, traagisin” kaikista Wagnerin teoksista hänen vaimonsa Cosiman mielestä, joka ilmaisi tämän päiväkirjassaan 31. elokuuta 1873.