Giuseppe Verdi: Il Trovatore

Solistit:

Plácido Domingo (Manrico), Piero Cappuccilli (Il conte di Luna), Raina Kabaivanska (Leonora), Fiorenza Cossotto (Azucena), José van Dam (Ferrando), Salvatore Cammarano (Libretto), Leone Emanuele Bardare (Libretto)

Orkesteri, kuoro:

Wienin valtionoopperan orkesteri ja kuoro

Kapellimestari:

Herbert von Karajan

Ohjaaja:

Herbert von Karajan



Il Trovatore oli aina yksi Herbert von Karajanin suosikki-oopperoista. Hän johti sen uransa alussa, ja hänen ensimmäinen studioäänityksensä vuonna 1956 tehtiin Milanossa Maria Callasin ja Giuseppe di Stefanon kanssa, mutta ”hänen” Trovatoreensa teki todella vaikutuksen legendaarisissa esityksissä Salzburgin festivaaleilla vuonna 1962, jotka muodostivat perustan tälle menestyksekkäälle uusintaesitykselle Wienissä. Hän totesi kerran haastattelussa, että hän rakasti tässä oopperassa sen arkkityyppisiä inhimillisiä intohimoja, dramaattisten tilanteiden tiivistämistä pienimpään mahdolliseen tilaan ja Verdin nerokkuutta kääntää tällaiset tilanteet musiikiksi. Tämä vuoden 1978 esitys on täynnä skandaaleja. Franco Bonisolli oli alun perin valittu päärooliin, mutta hän luopui roolista harjoitusten aikana, joihin yleisö oli päässyt seuraamaan, ja heitti miekkansa kapellimestaria kohti ja poistui raivoissaan näyttämöltä. Hänen tilalleen tuli myöhemmin Plácido Domingo. Tämän esityksen tekee erityiseksi se, että Karajan ei vain johtanut oopperaa, vaan vastasi myös ohjauksesta.